Me against the world

Anteeks, etten oo kirjotellu..
Tässä nyt on ollu vähän kaikkee ku koulu alko, nii ei oo kauheesti ollu edes aikaa kirjotella.

Tiiättekö sen tunteen ku susta tuntuu että jotain puuttuu ? Se on kauhee tunne, ja valitettavasti mä tunnen sitä kokoajan. Tää tunne tuntuu musertavan mut allee, ihan ku oisin ite vaa sellanen pieni hassu ihrapallo, jo ka joku jättiläinen tulee ja tallaa huomaamattaa.

Ja mua ahistaa toinenki asia, nimittäin nää läskit.
Kävin tänää ostamassa uudet farkut ja sovittelin kaikkia, sit otin yhet farkut käteeni ja koitin niitä, ja ne ei mahtunu. Se ei ollu paljosta kiinni, mut ne ei vaa menny mun päälle ku väkisin tunkemalla.
Mä tiedän et se on normaalia, ettei kaupan kaikki housut voi mahtua päälle, mut se masentaa, ku ensin luulee, et ne sopii.

Ja sitte voisin vielä avautuu tänne mun virheistä, siis ei ulkosista vaa niistä virheistä mitä mä oon tehny.
Mä oon satuttanu montaa liian tärkeetä ihmistä, enkä ees tajuu kui mä oon onnistunu siinä.. Joka kerta tarkotuksena on, et nyt en tee tai sano mitää mikä voi loukata, mut musta tuntuu, et loukkaan jo sillon ku sanon edes moi.. Oon mä kai vaaa niin lihava et åelkästää se et mä tervehdin saa ihmiset vihaamaa mua, oikeesti.

Mut ehkä mä tästä poistun treenaamaa näitä kesän aikana tulleita kiloja pois ! Tsemii & jaksamisii kaikille lukijoille ! Yhessä me pystytää laihtumaa !

Ja painohan tällä hetkellä siis 57,5 ja pituutta löytyy 159cm

shut your mouth baby

Noni, ehkä mä jotain edistystä oon saanu jo aikaa. Nimittäin kaikki vaatteet päällä ku tossa äsken vaa'alla kävin, nii vaaka näytti lukemat 56.8kg. Eihän se vielä paljoo oo, mut silti edistystä näihin muutamii päivii verrattuna, ja noi aijemmat lukemat on siis ollu pelkissä alusvaatteissa, eli ei oikeestaa mitää ylimäärästä mukana - toisin ku nytte.

Mähän tavallaan lupaan tuolla mun tiedoissa, et mä päästän teijät tunkeutumaa mun pään sisälle, joten tässä teille matka mun ajatusmaailmaan.

Epäaitous - sitä mä nään ku katon ympärilleni. Jokapuolella epäaitoja ihmisiä, jotka yrittää olla jotain muuta ku ne oikeesti on. Joka päivä luen blogeja joissa ihmiset valittaa siitä kuinka feikkejä kaikki on ja kuinka ne kirjottajat yrittää sitte olla jotain niin erilaista ja erottua joukosta, vaik oikeestaa harva niistä oikeesti erottuu. Välillä tuntuu, et nää "feikit" on enemmän aitoja ku nää jotka väittää olevansa aitoja.

Mä en väitä olevani aito, koska en mä oo. Lähes joka tilanteessa mietin mitä joku toinen sanois ja sanon sitte sen, mitä se joku toinen vois mahdollisesti sanoa, en sitä mitä mun omassa pienessä mielessäni liikkuu.

En oo persoonallinen, en oo hauska, en oo kaunis, en oo oikeestaan yhtää mitää. Välil tuntuu, etten oo oma itteni edes yksin, mut kai se on vaa sitä, etten mä tunne edes itteeni.

Kohta on joulu, ahistaa. Ruokaa, ruokaa, ruokaa ja lisää ruokaa. Koko joulu on tupattu täytee ruokaa ja herkkuja. Aina kun puhutaa joulusta kaikki alkaa heti puhumaa ruuasta, ihanku se olis se joulun tarkotus. Jossain mainoksessaki joku sanoo, et "Jouluna saa syödä nii paljon ku jaksaa", ja en mä väitä ettei sais. Tokihan sitä saa jouluna syyä, mut miks siitä on tullu nii yliarvostettua ? 

Joulun jälkee aina valitetaa, ku ollaa nii lihavia ja sit pitää alkaa laihduttamaa.. Miks pitää syödä nii paljon ? Vähentäis edes sitä herkkujen määrää nii ei tulis niitä kaloreita nii paljoo ja ei pääsis lihoomaa nii montaa kiloa joulun aikana.

Ihmiset, ryhdistäytykää ! Älkää valittako, että ootte lihavia jos kerta ette tee muuta kun vaa syötte ja syötte ja syötte.

Ei mulla muuta sitte, kiitos.