Mähän tavallaan lupaan tuolla mun tiedoissa, et mä päästän teijät tunkeutumaa mun pään sisälle, joten tässä teille matka mun ajatusmaailmaan.
Epäaitous - sitä mä nään ku katon ympärilleni. Jokapuolella epäaitoja ihmisiä, jotka yrittää olla jotain muuta ku ne oikeesti on. Joka päivä luen blogeja joissa ihmiset valittaa siitä kuinka feikkejä kaikki on ja kuinka ne kirjottajat yrittää sitte olla jotain niin erilaista ja erottua joukosta, vaik oikeestaa harva niistä oikeesti erottuu. Välillä tuntuu, et nää "feikit" on enemmän aitoja ku nää jotka väittää olevansa aitoja.
Mä en väitä olevani aito, koska en mä oo. Lähes joka tilanteessa mietin mitä joku toinen sanois ja sanon sitte sen, mitä se joku toinen vois mahdollisesti sanoa, en sitä mitä mun omassa pienessä mielessäni liikkuu.
En oo persoonallinen, en oo hauska, en oo kaunis, en oo oikeestaan yhtää mitää. Välil tuntuu, etten oo oma itteni edes yksin, mut kai se on vaa sitä, etten mä tunne edes itteeni.
Kohta on joulu, ahistaa. Ruokaa, ruokaa, ruokaa ja lisää ruokaa. Koko joulu on tupattu täytee ruokaa ja herkkuja. Aina kun puhutaa joulusta kaikki alkaa heti puhumaa ruuasta, ihanku se olis se joulun tarkotus. Jossain mainoksessaki joku sanoo, et "Jouluna saa syödä nii paljon ku jaksaa", ja en mä väitä ettei sais. Tokihan sitä saa jouluna syyä, mut miks siitä on tullu nii yliarvostettua ?
Joulun jälkee aina valitetaa, ku ollaa nii lihavia ja sit pitää alkaa laihduttamaa.. Miks pitää syödä nii paljon ? Vähentäis edes sitä herkkujen määrää nii ei tulis niitä kaloreita nii paljoo ja ei pääsis lihoomaa nii montaa kiloa joulun aikana.
Ihmiset, ryhdistäytykää ! Älkää valittako, että ootte lihavia jos kerta ette tee muuta kun vaa syötte ja syötte ja syötte.
Ei mulla muuta sitte, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti