Mulla kävi vähän sillee, et mun syömistä alettii tarkkailemaa, koska kuulemma ihan kuihdun silmissä, ja nyt oon melkeen kokoajan tarkkailevien silmien alla - paitsi koulussa.
Pitkän aikaa selvisin oksentelematta, mut nyt se on taas alkanu tän pakkosyöttämisen myötä, mut se oksentelu ei oo vaikuttanu mun painoo mitenkää. Oon lihonnu ihan järjettömii summii, takas lähemmäs sinne 60 kiloa. Kaikki vaatteet päällä kävin vaa'alla nii painoin 59kg, eli yksinkertasesti ihan liikaa. Se on enemmän ku alotuspaino !
Päätin, ettei tää tosiaan saa enää jatkua tällee. Mun on pakko yrittää jotenki livistää täst pakkosyötöstä ja saada se paino laskeutumaa, koska tätä rataa mä tuun joskus vielä olemaa ainaki sata kilonen.
Ahistaa, ahistaa ja ahistaa ! Mut onneks mulla on tyttöystävä joka auttaa mua, vaikkaki tietämättää. Pelkästää sen olemassa olo saa mut jaksamaa, koska toivon, et joku päivä mä vielä uskallan olla sen edessä ilman paitaa - ja häpeilemättä.
Tällä hetkellä mä en mitää muuta teekkää ku häpeen vartalooni, vaikkaki toi yks väittää, et se on täydellinen, mut vitut oo. Kyllä mä tiiän mikä on täydellinen, ja mun kroppa sitä ei todellakaan oo !
Ja kyllä, ristiriitasia tunteita, mut sellasia nää on aina ollu ja tulee varmaan aina olemaaki. Nyt mä meen tekemää illan pikatreenit ja sitte nukkumaa, et huomenna kanssa jaksaa vähän treenailla.
Ja en muista, et oonko kertonu jo, mut mulla alko tosiaan tossa tän vuoden alussa tanssi. Ryhmän nimee en voi kertoo, koska jos joku ryhmän jäsenistä sattumalta tätä sattuis lukemaa nii mähän jäisin tästä kiinni, eheh.
Joka tapauksessa aina treenien aluks kauheeta lihasrääkkiä ja sitte tanssitaa, eli kaloreita kuluu, kaloreita kuluu. Treenejä ennen mulla on koulussa kaks tuntii liikkaa, joten mulla on oikee liikunnallinen päivä toi torstai.
Nyt tässä blogissa on jo liikaa paljastuksia mun henkilöllisyydestä, joten täytyy vähän jatkossa miettiä enemmän, että mitäs kaikkee tänne oikee kirjotteleekaa.
