2013, please be awesome !

Nyt on joulut juhlittu ja lomat alkaa pikkuhiljaa olemaa ohi.
Tänää tosiaa uusvuos, ja ajattelin tehä lupauksen, et tosiaan saan laihdutettuu sinne 50kg ennen mun synttäreitä. Vaikakki mä lupasin jo aikasemminki, et teen sen, mut koska nyt se on uudenvuoden lupaus, nii se on pakko hoitaa, tai ainaki yritän parhaani.

Jouluna multa tosiaa piilotettii vaaka, koska mun sisko oli sitä mieltä, et oon laihtunu liikaa..
Se ei vaa haluu ymmärtää, et täs suvussa on kerranki ihminen joka ei vaan valita siitä et on lihava vaa tekeeki asialle jotai.

Alotuspaino oli siel vähän reilu 57kg, ellei jopa ollu 58kg. Nyt se on vähän reilu 56kg, eli ei mitää hirveen isoja muutoksia, mut on se ihan hyvin siltiki siihen nähden, et tos oli jouluki välissä ja mua pakkosyötettii.

Eilen olin pitkäst aikaa ilonen, niiku oikeesti ilonen. Kuka järkevä ihminen tulee melkee 300km vaa sen takia, et näkee mut ? Ja ei siin ois ollu muuten mitää, mutku sit viel saman päivän aikana takasin.
mut tosiaan saan sanoo ison kiitoksen, koska se parans mun fiilistä huimasti ja tällee loppuvuodesta on ihan mukava saada jotain muutaki mietittävää ku joku ihminen jonka on menettäny, mut haluis sen takasin.

Ja päätin tosiaa tässä muuten alottaa toisenlaisenki projektin.. Haluun itestäni vähemmän tunteellisen. Kuulostaa vaikeelta, koska se on luonnejuttuja ja no varmasti onki vaikeeta - ehkä periaatteessa mahotonta. Mut jos mä oikee kovasti yritän, nii kyl mä siihen pystyn. Kyl mä pystyn rakentamaa mun sydämen ympärille vahvat muurit ja asetan jotku tulpat mun silmii.
En haluu enää tuntee mitää ketää kohtaa, koska kertaakaa siitä ei oo viel seurannu mitää hyvää.
Kattelin täs L-koodii yks päivä ja ajattelin, et tosiaan yks lause siinä kuulosti aika helvetin hyvältä mun korvaa. "Seksiä ilman sitoutumista".. Se kuulostaa tosi hyvältä idealta, koska must on tullu ehkä jonkunäkönen sitoutumiskammonen, mut sit on se, et mä en haluis sanoo kenellekkää ei. En mä haluu sanoo ei, koska se saattaa sattuu sitä toista ja sen takii siis haluun rakentaa ne muurit mun ympärille.

Jos joku satunnainen lukija sattuu löytämää ittensä tästä tekstistä mitä kirjotan, tai on yrittäny tota, et rakentaa muurin ympärillee, nii olisin oikeesti kiitollinen jos kertoisitte omia kokemuksianne.
Muitten kokemuksista saisin ehkä jonku näköstä voimaa jatkaa eteepäin näitten projektien kanssa ja ehkä musta vielä joskus tulee sellanen todellinen jääprinsessa - laiha ja tunteeton.

shut your mouth baby

Noni, ehkä mä jotain edistystä oon saanu jo aikaa. Nimittäin kaikki vaatteet päällä ku tossa äsken vaa'alla kävin, nii vaaka näytti lukemat 56.8kg. Eihän se vielä paljoo oo, mut silti edistystä näihin muutamii päivii verrattuna, ja noi aijemmat lukemat on siis ollu pelkissä alusvaatteissa, eli ei oikeestaa mitää ylimäärästä mukana - toisin ku nytte.

Mähän tavallaan lupaan tuolla mun tiedoissa, et mä päästän teijät tunkeutumaa mun pään sisälle, joten tässä teille matka mun ajatusmaailmaan.

Epäaitous - sitä mä nään ku katon ympärilleni. Jokapuolella epäaitoja ihmisiä, jotka yrittää olla jotain muuta ku ne oikeesti on. Joka päivä luen blogeja joissa ihmiset valittaa siitä kuinka feikkejä kaikki on ja kuinka ne kirjottajat yrittää sitte olla jotain niin erilaista ja erottua joukosta, vaik oikeestaa harva niistä oikeesti erottuu. Välillä tuntuu, et nää "feikit" on enemmän aitoja ku nää jotka väittää olevansa aitoja.

Mä en väitä olevani aito, koska en mä oo. Lähes joka tilanteessa mietin mitä joku toinen sanois ja sanon sitte sen, mitä se joku toinen vois mahdollisesti sanoa, en sitä mitä mun omassa pienessä mielessäni liikkuu.

En oo persoonallinen, en oo hauska, en oo kaunis, en oo oikeestaan yhtää mitää. Välil tuntuu, etten oo oma itteni edes yksin, mut kai se on vaa sitä, etten mä tunne edes itteeni.

Kohta on joulu, ahistaa. Ruokaa, ruokaa, ruokaa ja lisää ruokaa. Koko joulu on tupattu täytee ruokaa ja herkkuja. Aina kun puhutaa joulusta kaikki alkaa heti puhumaa ruuasta, ihanku se olis se joulun tarkotus. Jossain mainoksessaki joku sanoo, et "Jouluna saa syödä nii paljon ku jaksaa", ja en mä väitä ettei sais. Tokihan sitä saa jouluna syyä, mut miks siitä on tullu nii yliarvostettua ? 

Joulun jälkee aina valitetaa, ku ollaa nii lihavia ja sit pitää alkaa laihduttamaa.. Miks pitää syödä nii paljon ? Vähentäis edes sitä herkkujen määrää nii ei tulis niitä kaloreita nii paljoo ja ei pääsis lihoomaa nii montaa kiloa joulun aikana.

Ihmiset, ryhdistäytykää ! Älkää valittako, että ootte lihavia jos kerta ette tee muuta kun vaa syötte ja syötte ja syötte.

Ei mulla muuta sitte, kiitos.

I'm not afraid to die

Pahoittelen, mun piti alkaa kirjottamaan tänne jo maanantaina, mut kaikki inspis kirjottamisee oli hukassa. Eikä sitä vieläkää hirveesti enempää löydy, mut päätinpähän silti kirjotella.

Merkittävää muutosta ei oo vielä tapahtunu, mut ehkä se pikkuhiljaa. Yhtenä päivänä 57.2, toisena taas 57,0, eli ei mitää kummempia. 

Kaloreita oon sen verran laskeskellu, et alle 700kcal on menny jokapäivä. Maanantaina se melkee 700, muttei ihan, et jotain 650kcal. Eilen ihan hyvin, eli about 300kcal ja tähän mennessä oon tänää syöny pyöristettynä (ylöspäin) 140kcal.

Ahistaa ajatus joulusta ja siitä kui paljon ruokaa ja suklaata jokapaikka on täynnä. Se miten kinkun rasvan haju tunkeutuu uunista mun huoneesee ja valvottaa mua. Inhottaa miten ihmiset syö ruokaa lähes kaksinkäsin ja sen jälkee makoilee tyytyväisenä sohvalla ja vetelee ehkä vielä muutaman konvehdin.

Jos jotain positiivista pitää joulusta hakea, nii se on sitte siinä, et se on vaan kerran vuodessa. Ja ehkä seki on toisaalta ihan kivaa, et saa lahjoja, ja lomaki on ihan kiva.

Kuulin tänää muuten tossa koulukaverilta, et oon laihtunu. Onhan se paino tosiaa 7lk tippunu rumasti sanottuna aika helvetisti. Suurin laihtuminen tapahtu varmaan kesällä, ku painoo lähti sellaset 5kg. Kyllähä niitä takaski vähän tuli, mut kyl nyt jos ajatellaa, nii pari kiloo lähteny 8lk jälkee.

Se fiilis ku joku sanoo, et "Vähän sä oot laihtunu !"  Siin tilanteessa saa jonku henkisen orgasmin, ku joku toinenki huomaa sen, et sä oot tiputtanu painoas.

Kerron teille nyt tästä mun painohistoriasta, eli pienestä asti ollu jonku verran ylipainonen, mut ei se koskaa haitannu mun elämää, ennenku 6lk aloin ajattelemaa, et mun tosiaan pitäis painaa vähemmän.

Silloin mä painoin arviolta 63kg, joka on aikapaljon tän pituselle ihmiselle.

7lk ku siirryin nii mun paino oli pudonnu ainoastaa kilon tai pari, eli 60kg yläpuolella yhä heiluttii.

Sinä seiskan jälkeisenä kesänä mun paino ei oikeestaa vaihtunu mihinkää, ehkä kilon heitto suuntaa tai toisee, mut ei mitää pysyvää laihtumista.

8lk mun mielikuva itestäni oli ihan ok, kunnes kavala kesä yllätti ja tajusin, et oon kokoajan kuvitellu itestäni laihemman ku mä oonkaa. 

Vertailin päivät pitkät itteäni toisii, kunnes tajusin, et jotain on tehtävä ja kesäloman loppuu mennessä oli paino pudonnu se 5-6kg. Ei siihen kukaa kiinnittäny huomiota, ennenku tuli mun rippijuhlat ja mekko joka me ostettii kesällä mulle oliki liian iso. Kyllä se päällä pysy jotenki, mut vähän roikkuvalta se näytti.

9lk alussa painoin 58kg, mut jotenki retkahin, mut sit ku kesä alko olemaa jo kunnolla lopussa ja ilmat alko viilenemää, nii mä aloin syömää hirveesti kaikkee ylimäärästä ja liikkumisesta ei tullu mitää.

Paino nous takasin sinne 60kg ja mä tunsin oloni epäonnistuneeks.

Miks mä annoin sen tapahtua ? Olin niin vihanen itelleni, et lopetin syömisen. Ja kaikki tietää, ettei kokonaa syömättömyydellä minnekkää laihdu, tai minä heikkona ihmisenä ainakaa. 

Lopulta aloin syömää normaalisti, mut en saanu kaloreita pois mielestä. Ne vaa pyöri ja pyöri siellä nii kauan kunnes mun oli pakko mennä oksentamaa.

Syksyn alusta tähän päivää asti mulla on ollu ongelmia mun syömisen kanssa. 

On päiviä/viikkoja jolloin mä ahmin ja oksentelen,

on päiviä/viikkoja jolloin mä en oikeestaa syö mitään

ja sitte on myös niitä päiviä ku mä syön normaalisti ja ehkä joskus saatan käydä oksentamassa jos siltä tuntuu.

Yritän nyt kuitenki päästä tosta oksentelemisesta ja turhasta ahmimisesta eroo, vaikka oksentelemisen lopettaminen ainaki tulee olemaa vaikeeta.

Mut nyt mä lähen koiran kanssa lenkille ja tuun taas joku päivä tässä kirjottelemaa tänne, joten cya !

just too damn fat

Kyllä, tämä on jonkunlainen sh blogi, eli jos joku ei ymmärtänyt niin sh = syömishäiriö.
Jos sulla ei ole muuta sanottavaa kuin turhaa haukkumista, niin kehotan sinua nyt jo poistumaan blogistani. 
Ja te jotka ystävällisesti vaivaudutte lukemaan blogiani, niin toivon teitä jakamaan ajatuksianne kanssani kommenttien välityksellä, ja linkitelkää toki myös omia blogejanne.

Idean tähän blogiin sain kun lueskelin juttuja pro anasta ja sieltä eksyin lukemaan sh:sta kertovia blogeja. Halusin jakaa omat tuntemukseni teidän kanssa ja toivon saavani jonkunlaista tukea projektiini.

Aloitan ensimmäisen postauksen kertomalla itsestäni. Nimeäni en kerro, enkä paikkakuntaa jossa asun, etten ole tunnistettavissa, ainakaan vielä.
Olen 15 vuotias tyttö, vuosimallia 1997. Pituutta löytyy vaivaiset 159cm ja painoa todellakin liikaa, 57kg. Tavoitteeni näin aluksi on noin 7kg kevyempi, eli 50kg. 
Mulla on todettu lääkärissä EDNOS, eli periaatteessa luokittelematon syömishäiriö. EDNOS tulee sanoista Eating Disorder Not Otherwise Specified. 
Mulla on tapana välillä ahmia suuria annoksia ruokaa, jonka jälkeen rankaisen itseäni paastoamalla useamman päivän. Eli monta päivää saattaa mennä ilman ruokaa, vettä vaan, mutta sitten alotan taas syömään, mutten välttämättä ahmi. Saatan syödä normaalisti kunnes tunnen sen liiaksi ja aloitan taas paaston. 

Nyt mä kuitenkin haluan tosta eroon, mä haluan olla laiha. Kylkiluut, solisluut, lantioluut - rakkaus. Haluun ne näkyviin tän mun löllyvän rasvan alta, haluun olla kaunis, haluun olla hento, vahva, kaunis ja laiha.

Alotan pitämää jonkunäköstä ruokapäiväkirjaa tänne huomisesta lähtien, mikälisikäli muistan käydä kirjottelemassa.
En tod.näk. jaksa käydä täällä jokapäivä, enkä aina pystykkään, niin saatan laittaa yhtenä päivänä useamman menneen päivän tapahtumista jos niistä en ole kerennyt/kyennyt postaamaan.

En uskalla suoraan sanoa, et haluisin olla anoreetikko, en mä varmaan haluakkaa. Mut mä en pidä anoreksiaa sairautena, mä pidän sitä elämäntapana. Enkä mä nää anoreettisessa vartalossa mitään rumaa, päinvastoin. 


Oon myös asettanu itelleni jonkunäkösiä sääntöjä ja ohjeita, eli
- Ei karkkia, sipsiä tai muitakaan herkkuja
- Monta lasia vettä päivässä
- ja mikäli syön, niin ennen ruokailua väh. 3 lasia vettä, jolloin en jaksa syödä niin paljoo
- syön pienemmiltä lautasilta
- enemmän liikuntaa

ja olihan niitä sääntöjä enemmänki, mut tossa ne tärkeimmät. Näitä siis noudattaen mä lähden kohti ens viikkoa ja vähän jännittää kuinka nopeesti tuloksia alkaa näkyä. 

LÄHTÖPISTE: 57KG
TAVOITE: 50KG (ennen maaliskuuta)